SANNA MAARIT NYYSSÖNEN

Iha alakajaesiks on varmaanniin parasta selevittee minkä ihmeen taatta minä tämmösellä kummallisella kielellä koetan tarinoon kertoo? Vastuu on nyt sittä siirtynnä kuulijoelle!

Minnoon siis lähtösin viimesen piäle tuolta savon syvämmestä,
Suonenjoelta ja muuttana jokunen vuosj takaperin tänne varsinaes-suomeen ja varmaannii tulen aena olemaan se ooto lintu, joka puhhuu ihan oovosti.

Ensimmäiset oekeet koerakontaktit oun suana ku perheen kanssa muutettiin mualle asumaan miun ollessa 8 vuotias. Ku nyt mualle muutettiin nii pithän sitä koera talloon hankkija ja näen meijän ensimmäenen ihka oma koera tul talloon. Siinä ol samalla isälle mehtäkoeroo ja perheelle mitä parraen ystävä. Omatoemisesti sitä sitte koolutettiin ja iha hyvvään kuosiin suatiinnii. Muutaman vuoen piästä talloon tul toenennii koera, joka ol sitte miulle ensimmäenen koera, jonka kansa käätiin kentällä tutustumassa koerankoolutuksen salloehin ja sille tielle ollaan jiätynä.


Pennuista mie tykkeen valtavasti ja on tos ihanoo opettoo pienille koeran aluille ja heiän immeisille yhessä elämisen alakeita. Pienet koeranpoejat ku oovat nii noppeeta oppimmaan ja kaekki sosijaalistaminen pentuvaeheessa on nii tähellistä, jotta on aevan mahtavoo suaha olla mukana siinä rosessissa. Piäasijahan on jotta koeriin kansa opetellaan elämään mukavoo elämöö yhessä, nehä o viäjeemätä meijän parraita ystäviä!