SILSILE´S SUURSNAUTSERIT

Kasvatustyössäni tavoitteenani on käsityön leima. Pennut kasvavat alussa emonsa kanssa talon alakerran erillisessä koirahuoneessa lämpölampun alla, mutta oitis lisäruokinnan alettua ne muuttavat hurrikaaneiksi keskelle arkista elämäämme, tupaamme. Näin ne kasvavat melkoista meteliä, menoa ja hulinaa kestäviksi otuksiksi, jotka suhtautuvat ihmisiin avoimesti ja opin tuntemaan ne yksilötasolla valitakseni uudelle omistajalle juuri hänelle sopivan pennun.

Siitä on hyvä omistajien jatkaa.

Näyttelyt eivät kiinnosta minua enää suuremmalti, olen joskus juossut niissä kyllästymiseen saakka.

Kauneus tarkoittaa minulle terverakenteista peruskoiraa, jolla on hyvä karva ja jonka yleisilme on rodunomainen. Jos pentueeseen sattuu joku tähtiainesta omaava, olen tietysti iloinen sen saavutuksista, mutta en myy ensissijaisesti näyttelyharrastamiseen tähtääville ihmisille koiriani.

Suursnautseri on perheen monipuolinen käyttö-ja harrastuskoira, sen on kyettävä hyvän kotikasvatuksen ansiosta oleilemaan joutenkin, mutta myös aktivoiduttava oitis täyteen toimintaan kun sen kanssa lähdetään liikkeelle.

Lasten koira se ei ole, karvani nousevat pystyyn kun pienten lasten perheeseen kysellään lasten kaveriksi tätä isokokoista, dominanssiin taipuvaista rotua tai jos vanhemmat kertovat jo hankitun koiransa ”leikkivän” lasten seassa/kanssa. Ongelmat ovat väistämättömiä jos koira tulkitsee olevansa alusta saakka yksi lapsilaumasta.

Tätä ei pidä käsittää niin, etteikö koira sopisi perheeseen jossa on lapsia. Se käy sinne vallan mainiosti, mutta vain jos se tietää paikkansa ja jos lapset ymmärtävät oman asemansa koiran suhteen. Molemminpuolinen kunnioitus on tarpeen.

Tavoittelemistani ominaisuuksista tässä rodussa tärkein on hermorakenne, viilipyttymäinen ja hieman jästipäinen hyväntahtoisuus ilman suurta terävyyttä ja hermostuneisuutta.

Ihmettelen aika lailla kun nykyisin foorumeilla rodusta puhutaan kuin ne olisivat varustettuja sisäsyntyisellä ADHD-oireyhtymällä ja että piirre olisi toivottu ja yleinen? Suusrnautserin ei tulisi olla valtavan vilkas, päinvastoin se saisi sisältää paljon enemmän rauhallisuutta ja varmuutta kuin vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kasvattajana olemisen suurin haaste on, että joskus pentueille asettamani tavoitteet saavutetaan, joskus ei: pennuille on kohdalleen sattuneiden jalostusvalintojen lisäksi löydettävä omistajat, joilla on rahkeita viedä sisäsyntyisiä ominaisuuksia oikeaan suuntaan tukemalla, rohkaisemalla; siis kertakaikkisen hyvällä johtajuudella.

Kasvattaminen on siis yhäkin, 18- vuoden kokemuksella sanoen, melkoista arpapeliä pyhistä pyrkimyksistä huolimatta; ihmiset suhtautuvat koiriinsa yhä enenevässä määrin hyödykkeinä ja unohtavat helposti sen olevan elävä olento, jolle kukaan ei voi asettaa suuria vaatimuksia, saati antaa takuita.

Myyn siis pentuni tervejärkisille, realistisille ihmisille..aina kun niitä sattuu talossa olemaan, mikä tarkoittaa keskimäärin pentuetta per 2 vuotta.

Mikäli tahdot tutustua kuviin kasvateistani ja koiristani, napsauta tätä linkkiä.