PAIMENNUS

Paimennusideologiani on hyvin yksinkertainen: kaikki paimenrodut (mutta eivät ihan kaikki yksilöt niiden sisällä) ovat edelleen hyödynnettävissä tila/harrastekäytössä. Paimennusominaisuudet eri roduissa eivät ole kadonneet minnekään, niitä vain ei ole käytetty. Olen suorastaan malttamaton kohtaamaan kaikki mahdolliset paimentavat rodut ja yksilöt, sillä ne opettavat minua aivan yhtä paljon, jopa enemmän, kuin minä niitä.

Paimennusominaisuudet ovat mielestäni yksi suurimmista aarteista mitä koirassa sisäsyntyisenä on, se on suoranainen luonnonvara, jonka sävyjen tunnistaminen ja ymmärtäminen avaa aivan uudenlaisen kyvyn tulkita koiraa kokonaisuutena. Se hyödyntää koira-omistaja-suhdetta monin tavoin myös normaalielämää ajatellen. Siksi paimennuksen harrastaminen ei minusta ole tuomittavaa tai ei-toivottua tai todellisessa työssä toimimista vähempiarvoista, päinvastoin, joskus harrastajien koiriinsa panostamassa laatuajassa olisi meillä tilallisilla paljon oppimista!

Lähestymistapa koulutuksessa on ratkaisevaa. Ei ole olemassa yleispäteviä harjoitteita tai sapluunaa, jolla jokainen koira toimii ja oppii. Koiran peruspiirteiden vahvistaminen yksilötasolla, sen oman ajattelun korostaminen sallituissa rajoissa, täydellisessä yhteistyössä ohjaajan kanssa on tavoitteena. Samoin haluan korostaa maalaisjärkistä ja työhön nöyrää asennetta. Pyrin lähestymään asioita sellaisella kielellä, jossa ei prikkailla hienoilla koukeroilla tai viettikäsitteillä- potkaiskaa jos sellaiseen joskus syyllistyn.

Puhtaasti kilpailuorientoituneiden koirakoiden on syytä hioa suoritteitaan itse/muiden kouluttajien avustamana, toki perustaitojen ja ”paimennussilmän” hankkiminen meillä antaa siihen hyvän pohjan. Keskityn kouluttajana peruskäyttäytymisen tulkitsemiseen ohjaaja-koira-paimennettava eläin/lauma- välillä.

Kipinä paimennukseen kaikilla roduilla lähti siitä, että jäin kummeksumaan ajatusmallia, jonka mukaan vain kiertävä koiratyyppi kykenisi työskentelemään tilalla todellisena apuna. Bordercollien tuntien minusta tuntui kummalliselle, että sitä suositeltiin jokaiselle tilalle työkäyttöön, vaikka tilojen tarpeet koiralle voivat erota huimasti ja vaikka rotuna huippuälykäs ja työnarkoottinen BC voi olla aivan liian vaikea ohjaajan omien koulutustaitojen (kaikki koiraa tarvitsevat tilalliset eivät ole koiraharrastustaustaisia ihmisiä) ja yleisen normaalielämän kannalta, esimerkiksi niinä kausina kun työtä on vähemmän.

Käytyäni esimerkiksi viime kesänä läpi 200 koirakkoa, eri roduista,eri lähtökohdista, eri ikäryhmistä, eri koulutustasoista, mielipiteeni vain vahvistui.

Olen hyvin skeptinen kasvattajien suhteen, sillä minulle tarjotaan usein koirien markkinamiehen paikkaa, mutta olen tehnyt selväksi, etten toimi niin. Kasvattajat ja kennelnimet ovat minulle siinä mielessä yhdentekeviä, vain kukin koulutettava koira yksilötasolla on tärkeä. Olen kyllä hyvin iloinen jokaisesta kasvattajasta joka haluaa lisää tietoa koiristaan esimerkiksi testauttamalla kokonaisia pentueitaan, se kertoo terveestä järjestä ja oikeasta asenteesta.

Monipuolisia rotuja tilojen eri tarpeisiin on lukemattomia! Roduista ja niitä edustavista yksilöistä löytyi mahtavaa erityisosaamista, pieniä mutta kokonaisuuden kannalta ratkaisevia eroavaisuuksia. Voisin suositella tiloille niiden perusteella ”täsmäaseita” tai ”yleismies jantusia”. Käytännön esimerkkinä vaikkapa lypsykarjatila, jossa eläimet elelevät pääosin pihatto-olosuhteissa, liikkuvat lypsyrobotille omaehtoisesti, siirrot tapahtuvat kuivitusten yhteydessä tai kesäisin kerran-pari viikossa laidunlohkojen välillä, sairaskarsinasiirtoina tms. Muun osan ajasta koira elää perhe-elämää, yläasteikäisiä lapsia on useampi, joista vanhin harrastaisi mielellään esimerkiksi agilityä, tilarakennuksissa on jonkinverran rottaongelmaa. Lyhytkarvaisuus on toivottava piirre. Tällaiselle tilalle suosittelisin ketterää ja pientä, mutta suuren koiran luonneominaisuudet sisältävää Lancashire heeleriä tai pumia tai porokoiraa. Kaikkien ominaisuudet riittävät mainosti näihin odotuksiin joas koulutus on tehty asiallisesti ja huolellisesti!

Toinen esimerkiksi voisi olla lammastila, jossa viiden tai kymmenen uuhen katras harrastemielessä, laidunlohkoja useita ja tiheät siirrot kesäisin. Omistaja harrastaa tokoilua ja näyttelykäyntejä, ei pidä suurista koirista, lisäksi sen tulisi olla koko perheen ystävällinen ja iloinen lemmikki. Tällaiseen perheeseen shetlanninlammaskoira/islanninlammaskoira olisi mahtava valinta. (Kummankaan rodun suhteen ei katraskoon suureneminen tuota ongelmia!)Jos karva/koko ei ole rajoittava tekijä, partacollie tai lk collie käyvät mainosti myös!

Tai: emolehmätila, koiralta odotetaan lisäksi luontevaa mutta ylilyömätöntä vartioimisominaisuutta, säänkestävyyttä, lastensietokykyä ja rauhallista otetta- todellista vahvuutta siirtoihin ja kuivituksiin, mutta ennenkaikkea arjensietokykyä. Omistajat ovat sitoutuneet hyvään peruskasvatukseen ja kouluttamiseen. Australianpaimenkoira olisi oiva vaihtoehto!

Iso lammastila, työtä ympäri vuoden tauotta, paljon monipuolista ja laaja-alaista laiduntyötä kesäisin, siirtoja kuivituksen, ruokinnan yms. yhteydessä. Omistajat ovat itse hyvin aktiivisia ja kilpailuhenkisiä ja tarvitsevat täsmällisen koiran jolla kisata paimennuksessa/palveluskoiralajeissa/tokossa/agilityssa vapaa-aikoinaan. Bordercollie/kelpie olisivat molemmat mahtavia valintoja. Jos koiralle vielä asetettaisiin toiveeksi vartioimisvietti/pidättyväisyys vieraita kohtaan ja tarkan ohjattavuuden sijaan ominaisuudeksi muutettaisiin ennakoiva itsenäisyys esimerkiksi laidualueilla lauman pitämisestä, voisi kysymykseen tulla kataloniapaimenkoira, serra de airesinpaimenkoira, shapendois, pumi, mudi jne.

Täytyy muistaa että vaatimukset ohjaajalle nousevat näiden ominaisuuksien kuvaantulon myötä.

Mullitila; työtapaturma-alttius suuri, koiralla oltava henkistä kapasiteettia mutta myös kokoa, kyettävä paineistamaan eläimet teurasautoon ja myös konkreettisesti suojelemaan omistajaa uhkatilanteissa. Azorien karjakoirista on tässä suhteessa positiivisia kokemuksia.

Jne.jne..

Rodut ovat näissä esimerkeissä vain esimerkkejä ja ohjeellisia, vaihtoehtoja on valtavasti ja vasta kun ryhdytään tila/perhekohtaisesti kirjaamaan ylös ja miettimään kaikki odotukset, persoonalliset maut yms. löytyy se oikea rotu. Joissakin tapauksessa myös kaksi toisiaan täydentävää koiraa eri roduista voi tulla kysymykseen! Jotka kuitenkin koulutetaan yksilöinä, ei yhtäaikaa! Koirien eroavaisuudet, parhaat ominaisuudet eivät kuitenkaan ole automaattisesti esillä: niiden eteen on tehtävä työtä ennaltamäärittelemätön aika.

Valmiiseen koiraan vierähtää helposti 2-3 vuotta. PAIMENKOIRA ON KOULUTETTAVA!! Uskon, että tein kuitenkin näillä esimerkeillä pointtini selväksi.

Järjestin viime kesänä peruskoulutusten lisäksi kaksi isoa paimennustapahtumaa ”maistiaisiksi” paimennuksesta kiinnostuneille eri rotujen harrastajille yhteistyössä muiden kouluttajien kanssa ja niden jäljiltä jäi itselleni onnistunut, mutta samalla myös nälkäinen fiilis. Minulle ei riittänyt, että kävimme kiireessä läpijuoksuharjoituksia suurilla koiramäärillä, joten halusin muuttaa koko toimintamallin jatkossa tavoitteellisempaan suuntaan; toivoisin hartaasti voivani kouluttaa koirakoita niin, että kehityskaari on todellinen.

Tämän vuoksi siirryin tälle 2008 kesälle lähes kokonaan kurssimuotoisuuteen ja leiritoimintaan, joissa koirakkomäärät ovat rajoitetumpia ja saamme näin useamman toiston jokaista kohti koulutuksen pohjaksi ja ehkä yhä useampia ihmisiä entistä syvemmin kiinnostumaan koiriensa perinteisistä käyttöominaisuuksista ja arvostamaan niitä!

Lajina paimennus on sekä fyysisesti että henkisesti raskas, joten ne jotka ”haluavat tulla koiran iloksi juoksuttelemaan lampaita” tipahtavat yleensä hyvin nopeasti kyydistä ymmärtäessään miten vaativasta ja hienosäädöllä rakennettavasta kokonaisuudesta on kysymys; edistyminen vaatii yllättävän paljon ”tylsää ja toistoihin perustuvaa” työtä, usein savisella pellolla persuuksillaan vesisateessa lampaansorkankuvat otsassa kyntämistä. Koska kehitys tapahtuu koiran vauhdilla, on myös joskus vaikeaa ymmärtää miksi samoja asioita tahkotaan; vasta kun toivotut palaset alkavat loksahdella kohdalleen, voidaan siirtyä eteenpäin.

Samoin päätin jo viime kesänä aloittaa farmikisan järjestämisen heinäkuulle 2008- siitä tapahtumakalenterissa. Tavoitteena on tehdä siitä jokakesäinen perinne ja toivottavasti ajan myötä saada kisaan osallistujiksi yhä useamman rodun edustajaa. Kisan ideologia on todellisen työn jäljittely ja iso kuljetettava lauma, koiran ja ohjaajan keskittyminen kuhunkin työtehtävään parina. Pikkuvirheillä ei ole merkitystä, asenne ja sujuvuus ovat pääasia.

Rahapalkinnot perustelen seuraavasti: hyvin koulutettu paimenkoira vaatii työtä ja hyvästä työstä kuuluu saada kunnon palkkio, ei keramiikkamukia tai ruusuketta.

Toivon, että kisajärjestelyt saadaan sujumaan mukavassa, leppoisassa hengessä ja kaikille jää viikonlopusta hyvä fiilis. Roturajat ja ennakkoasenteet ovat meidän ihmisten luomia turhanpäiväisyyksiä, joten niitä ei toivottavasti kukaan tuo mukanaan. Otetaan mieluummin yhteiseksi tavoitteeksi ja viikonlopun johtonuoraksi koirien työkäytön lisääminen ja tunnetuksitekeminen ja meillä Suomessa vielä uuden koemuodon sisäänajo ja testaaminen.