LAMPAAT & VUOHET

Ensimmäiset vuohet tulivat aikanaan lemmikeiksi, mutta kuten yleensä käy, ne veivät mukanaan ja muutamien vuosien aikana kuttulaumamme kasvoi lähelle 60. Kun se käytännössä tarkoitti, ettei taloon saatu rakennettua/kehiteltyä yhden yhtä vuohenpitävää aitausta, kyseisestä syystä miinakentän näköistä pihamaata ja kukkimatonta puutarhaa, lypsyrutiineja, ikuista juustokattilassa lutraamista, purkitusta, kuljettamista, myymistä, luovuin pitkään muhineesta juustolahaaveesta (ymmärsin viimein, että yhden ihmisen ei kannata ostaa työpaikkaa itselleen liian kalliilla rahalla) ja koko perheen vaatimuksesta päätin kesällä 2007 jättää kotiin pelkän mummo/lemmikkikatraan ja luovuimme miltei kaikista lypsykeistämme, jotka jatkavat nyt Kurikassa tuotantoaan (tai sitten tekevät siellä uudet omistajansa hulluiksi:)).

Nyt kuttuja on talossa enää 10 ja kevään kilit päälle.Ja yksi pukki, Tom of Finland.

Lampaat ovat ruskeita, mustia, valkeita ja harmaita suomenlampaita, jatkossa tämän kevään pässihankintojen myötä on tarkoitus on kasvattaa myös jonkin verran risteytyksiä. Uuhia meillä on 100. Tämän vuoden karitsoiden isä on vielä puhdas suomenlammaspässi, ruskea Hercules.

Kaikki eläimemme ovat poikkeuksellisen leimaantuneita ihmisiin, mistä on kiittäminen/syyttäminen vanhoja navettatiloja, joissa jokainen lokero on käsityötä ja jo karitsoita käsitellään paljon.Sekä lampaat että vuohet ovat samassa laumassa, myös kulloisetkin astujapässit ja -pukit asuvat laumassa, eivät eristettyinä. Näinollen ne pysyvät hyvin leppoisina saadessaan toteuttaa pääpomon hommaa luontaisella tavalla ja huolehtia tytöistään (ja näiden ”tarpeista”) niin hyvin, että tiinehtyvyyskin on vuosittain lähes poikkeuksetta 100%.

Elikoiset saavat ulkoilla kesät-talvet kelien mukaan (toki pahin rospuutto ja kiireisin poikima-aika asettaa ulkoilulle omat rajoitteensa, mutta jo nyt kun huhtikuuta aloitellaan ja aurinkoisia päiviä on alkanut pilkahdella, avaan portit ja jätän ulko-ovet auki, jotta emot ja lähellä vieroitusikää olevat karitsat ja kilit saavat käydä aurinkokylvyissä ihmettelemässä kevään tuoksuja. Ihan pienimmät ovat vielä emoineen sisäruokinnassa.

Lampaat ovat meillä lihantuotannossa, myös villaa eri muodoissa ja taljoja tuotetaan.

Huovutusvilloista osan pesen, värjään ja karstaan itse hyvän ystäväni Katin kanssa, meille on siitä muodostunut vapaahetki kaikkeen muuhun humputukseen ja kiireeseen..samoin kasvintaimien kanssa lutraamisesta keväisin.

Keritsemme tytöt pääosin käsin, koneaika on auttamattomasti takanapäin, sillä tenniskyynärpäävaivan vuoksi leikattu käpäläni ei kestä sen painoa. Tosin meistä käsin keritseminen on myös mukavampaa, leppoisampaa ja lampaamme nauttivat siitä enemmän kuin konekerinnästä.Se käy myös stressinpoistosta ja hiljaisuuden retriitistä- lampola on kerintähetkinä tämän talon ainoa hiljainen alue. Kerintäapua otetaan syksyin ja keväisin ilolla vastaan, esimerkiksi kouluilta on meillä käynyt lapsia vanhempineen keritsemässä luokalle huovutusvilloja, myös joitakin käsityöläisiä on ollut ”ansaitsemassa” näin itselleen materiaaleja. Kerinnät ajoittuvat pääosin syys-lokakuulle ja huhti-toukokuulle.Käytimme jossakin vaiheessa ammattikeritsijän palveluita, mutta se sitoi meidät kolmeksi päiväksi ”raahaamaan ja työntämään” elikoita ”tarjolle” ja käpäläni oli samassa kunnossa sen rumban jälkeen kuin että olisin tehnyt työn koneella itse.Lisäksi elikot olivat silmät äimistyksestä pyöreinä ja luulivat varmasti joutuneensa tuomiolle kun tahti muuttui kerralla tehokkaaksi:) Siksi vaihdoimme tähän ”luomutyyliin”, vaikka se tarkoittaa pidempää työrupeamaa.

Periaatteenamme on, ettemme harrasta lemmikkijobbailua/vaihtele eläimiä tai vuokraile niitä lasten vastuulle/kesäleluiksi. Meillä kuitenkin on kesälaidunsopimuksia tuttujen ja luotettavien ihmisten kanssa ja nämä suhteet pysyvät yleensä vuodesta toiseen.

Ne eläimet, jotka tulevat laumaamme muualta, pysyvät meillä vihreille laitumille lähtemiseen asti.

Emme myöskään toimi kotieläinpihana, navetta on kielletty alue ihan järkisyistä.

Se on työpaikkamme, eläinten koti ja jos vastustetaan puolihulluna verikokein, merkitsemisdirektiivein, jalkasuojin ja pussipäin kaikenmaailman kiertäviä eläintauteja ja samaan syssyyn oletetaan, että kaikki tontilla kävijät saavat juosta karitsoiden seassa lampolassa, menevät tavoitteet pahasti ristiin.

Otan toki vastaan jonkin verran kouluryhmiä ja vierailijoitakin, mutta oletukset siitä, että jokainen kävijä voi tallustaa navetalle, on virheellinen.

Lihaa meiltä voi tilata syys-lokakuun vaihteeseen, pääsiäislihaa emme juuri tuota, sillä eläimemme poikivat vuodenvaihteesta kevääseen.Emme syötä karitsoita kuten broilereita, ne kasvavat omalla aikataulullaan, kesällä pääosin luomu-laidunrehulla ja ne saavat liikkua pienestä saakka ja ulkoilla kevätauringossa heti kun haluavat. Siksi niiden kasvu on ehkä hieman hitaampaa, mutta tuotettu liha on rasvatonta ja mureaa ja asiakkaamme ovat olleet siihen todella tyytyväisiä. Osan lihasta palvautamme.

Koirille voi tilata myös luita.

Lampaat ja vuohet toimivat myös tärkeänä osana koirien koulutusta. Jotta se pysyisi eettisesti hyväksyttävänä, harjoittelemme aina isolla laumalla, jossa stressi on vähäisintä ja meno rauhallisempaa. Tytöt eivät juuri koirista piittaa ja ovat myös siksi monen silmissä hyvin haasteellisia paimennettavia mitatessaan kunkin koiran karisman varsin tarkkaan. Jos niiden silmissä koiralla ei ole henkistä voimaa, sen huomaa heti:)

Navettamme on ikivanha iisakin kirkko, vuonna 29-30 rakennettu tiilinen sellainen. Huhu kertoo, että siihen on ladottu aikanaan 500 000 ”käsinlyötyä” tiiltä! Isäntä nauroikin, että tuottaisi enemmän jos myisimme sen tiili kerrallaan sisustuselementeiksi etelä-Suomeen..

Sen remontti on ikuista, käytämme paljon kierrätysmateriaalia, joten alfa laval ei meidän toiminnastamme ole päässyt rikastumaan. Nuhruinen, mutta viihtyisä. Sitäpaitsi siellä kummittelee, uskoo ken tahtoo.

Käytämme kuivikkeena ainoastaan turvetta, joka sitoo hyvin ammoniakkia ja kosteutta, säilyttää navettailman raikkaana ja joka on helposti jatkokäytettävissä pelloille.

Meiltä voi myös ostaa turvelantaa- peräkärrykuormittain tai jätesäkkitavarana.

Peltomme ovat luomussa, kotieläimet tavanomaisessa tuotannossa vaikka luomurehuja syövätkin. Tähän ratkaisuun olemme päätyneet käsittämättömän monimutkaisten luomusäännösten ja aivan liian raskaaksi jo muutenkin käyvän paperitöiden määrän vuoksi.

Tätä linkkiä napsauttamalla pääset katsomaan kuvia lampaistamme ja vuohistamme.